Ministeri ehdottaa isänpäivää liputuspäiväksi

Vaalikevät 2019 lähestyy, ja hallituspuolueiden on aika pyrkiä keräämään pitkän leikkauslinjan vaistapainoksi myös poliittisia irtopisteitä. Kyynikko voisi väittää, että tästä on kyse perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk.) ehdotuksessa isänpäivän muuttamisesta viralliseksi liputuspäiväksi. Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) komppaa Saarikon esitystä.

Tasapuolinen asema äitienpäivän kanssa

Vähemmän kyyninen kansalainen ajattelee toki Saarikon ja Mykkäsen kannanottojen tavoin – jos kerran äidit koetaan lipuksen arvoiseksi, miksei myös isät? Sisäministeriö suhtautuu positiivisesti muutokseen: eri sukupuolten vanhemmuus koetaan nykyisin helpommin samanarvoiseksi kuin menneinä vuosikymmeninä. Aiempi ajatus passiivisesta isästä ja äidin ensisijaisen kasvattajan roolista tuntuu kieltämättä varsin vanhentuneelta.

Tähän asti sisäministeriö on ollut nihkeällä kannalla marraskuun toisena sunnuntaina vietettävän isänpäivän liputuksen suhteen lähinnä aiemman linjauksensa ansiosta. Tämän linjauksen mukaan liputuspäiviä ei olisi ollut enää tarpeen lisätä. Isänpäivää on kuitenkin aiempina vuosina pidetty ns. suositeltavana liputuspäivä yhdessä esimerkiksi ruotsalaisuuden päivän ja Aleksis Kiven päivän kaltaisten juhlapäivien tapaan.

Annika Saarikko ei suinkaan ole ensimmäinen poliittinen hahmo, joka esittää isänpäivää liputuspäiväksi. Esimerkiksi vuotta aiemmin kristillisdemokraattinen kansanedustaja ja puolueen puheenjohtaja Sari Essayah teki esityksen asiasta. Miesjärjestöt ovat niin ikään olleet aktiivisia asian suhteen, mutta nyt asialla on myös hallituspuolueiden huomio – kuten todettua, hieman ennen vaaleja. Keskustan kannatuskäyrä tuskin tästä taittuu nousuun, mutta yksittäisiä äänestäjiä aloite voi toki tavoittaa.

Suomen lisäksi isänpäivää vietetään marraskuun toisena sunnuntaina Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Virossa. Kansainvälisesti suosituin päivä tälle juhlalle on kuitenkin kesäkuun kolmas sunnuntai – silloin isiä juhlistetaan muun muassa Japanissa, Kiinassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

Voisiko liputuspäiviä vähentää?

Harva on vielä vastustanut isänpäivän muuttamista liputuksen arvoiseksi, ja sellaista tuskin on näköpiirissäkään – ainakaan tämän yksittäisen päivän suhteen. Sen sijaan on kyseenalaistettu, onko Suomessa tarpeen liputtaa aivan niin monena päivänä.

Virallisia jokavuotisia liputuspäiviä on kuusi: Kalevalan päivä, vappu, äitienpäivä, puolustusvoiman lippujuhlan päivä, juhannus sekä itsenäisyyspäivä. Lisäksi vaalipäivinä ja presidentin virkaanastujaispäivinä on virallinen liputuspäivä. Vuonna 2018 sisäministeriön suosittelemia, ei-pakollisia liputuspäiviä Suomessa oli peräti yhdeksän, esimerkiksi Viron itsenäisyyden 100-vuotispäivä.

Liputus varsinkin taloyhtiöissä aiheuttaa nimittäin osakkaille lisäkustannuksia. Liputus merkitsee taloyhtiöltä lisää työtunteja, ja nämä tunnit laskutetaan usein normaalien työaikojen ulkopuolelta. Jokainen liputus tuntuu siis suoraan lompakossa.

Mikään ei tietenkään estä nykylainsäädännön liputtamasta isänpäivää tai vaikka Ahvenanmaan demilitarisoinnin päivää vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti. Monissa taloissa isänpäivänä onkin tavattu liputtaa jo pitkään. Yleisemmin liput liehuvat kuitenkin varsinaisten liputuspäivien ulkopuolella lähinnä merkittäivien vierailujen ja kuolintapausten yhteydessä yksittäisissä kohteissa – jälkimmäisten kohdalla tietenkin puolitangossa.

Ministeri Saarikon esitys menee mitä todennäköisimmin läpi, onhan sillä tämän hetken tietojen mukaan ainakin kokoomuksen ja keskustan tuki. Kolmas hallituspuolue sininen tulevaisuuskaan tuskin asettuu poikkiteloin asiassa.

About Author