Rahapelilen lainsäädäntö Suomessa

Rahapelejä koskevasta lainsäädännöstä käydään aika ajoin vilkasta keskustelua. Veikkauksen monopoliasema kyseenalaistetaan yhä useammalla taholla, eikä murtuvien valtionmonopolien maailmassa tälle asemalla tunnu enää löytyvän niin yksimielistä hyväksyntää kuin vielä joitakin vuosia sitten. Samalla eurooppalaiset nettikasinot ovat syöneet Veikkauksen kakkua koko 2000-luvun ajan vakaasti kasvavaa tahtia.

Digiaikakaudella tieto välittyy useimmiten estoitta yli valtioiden rajojen, ja verkosta löytyy varsinaisten pelisivustojen ohella lukuisia suomenkielisiä pelien ja kasinoiden arvostelu- ja uutissivustoja, näistä yhtenä esimerkkinä nostettakoon tämä Mobocasino arvostelu. Arvosteluiden tarkoitus on välittää tietoa pelituotteista ja -sivustoista pelaajille, tosin valtaosa näitä tietoja tarjoavista sivustoista saa myös tuloja vierailijoidensa kautta. Arvioidakseen yksittäisen sivuston luotettavuutta pelaajan on oltava tarkkana – sisältääkö sivusto laisinkaan kriittisiä arvosteluja vai pelkkää mainostekstiä?

Mikä oikein on rahapelien laillinen asema Suomessa?

Lyhyesti: Veikkauksella on yksinoikeus rahapelien järjestämiseen ja markkinointiin Suomessa (kuten tavallista, Ahvenanmaa muodostaa poikkeuksen). Suomalaiset kuluttajat voivat kuitenkin pelata rajoituksetta etänä järjestettäviä rahapelejä. Mikäli tällainen etänä toimiva nettikasino toimii EU- tai ETA-maasta käsin, ovat lisäksi sieltä saatavat voitot verovapaita. Ilmoitusvelvollisuus verottajalle voitoista tosin säilyy.

Rahapeleihin liittyvästä lainsäädännöstä on, kuten todettua, käyty ajoittain vilkastakin keskustelua. Tätä tapahtuu niin kansalaisten kuin poliitikkojen tasolla. Enemmistö suomalaisista kannattaa yhä Veikkauksen monopolia, mutta kannatus on laskenut. Vaihtoehtoina nykyjärjestelmälle on esitetty markkinoiden osittaista avaamista myös muille toimijoille, mutta toisaalta sisäministeriönkin tasolla on puitu jopa IP-estoja suomalaisille pelaajille. Näin ilman VPN-ohjelmien kaltaisia kiertoja suomalaiset eivät pääsisi käsiksi ulkomaisille rahapelisivustoille.

Erityistä kritiikkiä Veikkaus on viime aikoina saanut siitä, että yhtiö ei suitsi pelien haittoja riittävästi. Tästä on esitetty esimerkkinä muun muassa pelien epäeettiseksi koettu markkinointi sekä fyysisten peliautomaattien sijoittelupolitiikka. Jo nyttemmin Veikkaukseen sulautettu RAY sai kritiikkiä samasta aiheesta. Peliautomaatteja on nimittäin kiistatta aseteltu enemmän sellaisille alueille, joissa pienituloisia ja työttömiä asuu enemmän. Näiden ryhmien on nähty olevan huomattavasti haavoittuvaisemmassa asemassa pelihaittojen suhteen. Samaan hengenvetoon on toki todettava, että peliongelmaisia löytyy kaikista tuloluokista.

Veikkauksen monopoliasemaa on kuitenkin pitkään perusteltu sillä, että se pyrkii nimenomaan kiinnittämään erityistä huomiota pelien aiheuttamiin negatiivisiin lieveilmiöihin. Mikäli yhtiön toiminta on kuitenkin päinvastaista, putoaa sen aseman perustelulta pohja. Toinen argumentti monopolin puolesta on pelituottojen käyttö yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Samoihin tarkoituksiin tuottoja käytetään kuitenkin myös vapaamman lisenssipohjaisen järjestelmän maissa, monesti jopa paremmin tuloksin.

Monopolit murtuvat ympärillämme

Eurooppalainen ja samalla myös pohjoismainen suuntaus näyttää olevan vahvasti valtiollisten pelimonopolien ja kilpailurajoitusten purkamisen kannallta. Täysin vapaita ja sääntelemättömiä markkinoita ei tämä kuitenkaan yleensä ole merkinnyt – useissa EU-maissa on valittu lisenssipohjainen järjestelmä. Läheiset ja viimeaikaiset esimerkit tästä ovat tarjonneet Tanska ja viimeksi Ruotsi.

Pelilisensseihin pohjautuvassa järjestelmässä peliyhtiöt hakevat siis valtiolliselta viranomaiselta (onpa tämä sitten erillinen peliviranomainen tai vaikkapa poliisihallitus) lupaa toimintansa harjoittamiseen tietyllä lainkäytäntöalueella. Viranomainen määrittää säännöt ja luvanhakija toimittavat tarvittavat tiedot vakuuttaaksen luvanmyöntäjän sääntöjen ja ehtojen noudattamisesta ja täyttämisestä. Peliyhtiöt maksavat tietenkin myös lisenssimaksuja, mikä tuo tuloja valtion kassaan. Lisenssejä ja niiden ehtojen täyttämistä seurataan jatkuvasti.

Monopolin purkaminen ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että tilanne esimerkiksi ongelmapelaamisen suhteen paranisi. Sillä kuitenkin olisi potentiaalia saada harmaa alue kuriin ja samalla luoda reilut pelisäännöt, jotka koskevat kaikkia alalla toimivia – ja lopulta suojelevat myös pelaajia. On hyvä muistaa, että täyskielloillakaan rahapelaamista ei ole koskaan saatu kuriin missään päin maailmaa: kiellot tapaavat luoda entistä enemmän harmaalta alueelta silkan rikollisuuden suuntaan kallistuvaa pelaamista.

About Author